Osa: Tekstin ymmärtäminen.
Tehtävä 1: Lue ensin teksti.
Lapsuudenkotini
Voin rehellisesti sanoa, että minulla oli onnellinen lapsuus. Paras muistoni on lämmin ilmapiiri, joka vallitsi kodissamme. Se johtui pääasiassa äidistäni, joka oli kodin henki ja sydän. Kun ajattelen häntä nyt jälkeenpäin, ihmettelen, kuinka hän ehti hoitaa kaikki työt, jotka olivat hänen vastuullaan. Äidin sylissä oli aina tilaa jokaiselle seitsemälle lapselle vuorollaan enkä muista, että hän olisi koskaan menettänyt malttiaan, vaikka hän piti kaikki asiat järjestyksessä ja lapset kurissa.
Isä puolestaan oli hiljainen auktoriteetti. Hän oli tyypillinen isähahmo, joka piiloutui iltaisin sanomalehden taakse, ja me lapset näimme vain sinisen savukiehkuran, joka nousi hänen piipustaan lehden takaa. Jos me käyttäydyimme joskus sopimattomasti, yleensä meille riitti, kun isä rykäisi terävästi. Tiesimme, että isä teki pitkiä työpäiviä työnjohtajana rakennuksilla eikä häntä saanut hermostuttaa.
Meidän perheemme asui vanhassa, kaksikerroksessa puutalossa pari kilometriä kaupungin ulkopuolella. Talon ympärillä oli korkea pensasaita ja pensasaidan sisäpuolella puutarhassa kasvoi kymmenen vanhaa omenapuuta. Puutarha oli metsä kuin jännittävä viidakko, jossa uudet seikkailut odottivat meitä joka päivä. Leikimme veljeni kanssa poliisia ja rosvoa, intiaanisotaa ja merirosvoja.
Vanha sanonta kuuluu, aika kultaa muistot. Se on tietysti totta: kun muistelemme lapsuutta, muistamme vain valoisat ja myönteiset tapahtumat. Todellisuudessa elämä oli ulkoisesti vaatimatonta tai jopa köyhää. Minä olin sisarussarjan toiseksi nuorin enkä siksi saanut koskaan uusia vaatteita, vaan perin ne kaikki vanhemmilta sisaruksiltani. Ja tietysti meitä patistettiin koko ajan tekemään työtä. Meidän täytyi kantaa sisään polttopuita ja vettä ja pestä äidin apuna mattoja laiturilla ja tehdä läksyt vasta myöhään illalla, kun muut velvollisuudet oli hoidettu.
Mutta kaikesta huolimatta lapsuus on minun mielikuvissani kuin yksi huoleton kesäpäivä: täynnä auringonpaistetta ja ihania tuoksuja, makuja, ääniä ja tunteita. Lapsen maailmassa oli koko ajan läsnä usko, toivo ja rakkaus. Miksi sitä tunnetta on niin vaikeaa saada takaisin?
(Lähde: Harjoitus tekee mestarin 4, Marja-Liisa Saunela)